Tämä tiistaiesseeni poikkeaa aiemmista tiistaikirjoituksistani, joissa käsittelin kirjallisuusaiheita. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa Skotlannin itsenäistymisen kansanäänestyksestä, joka ei ehkä täytä esseen muotovaatimuksia, mutta on silti mielenkiintoinen aihe.
Skotlannin itsenäistymistä koskevaa kansanäänestystä oli mielenkiintoista seurata syyskuisessa Berliinissä. Kun samaan aikaan Saksassa palataan takaisin neljännesvuosisadan päähän Saksan yhdistymisen ensitahteihin, on luonnollisesti haastava kontrasti pohtia kansanäänestystä valtiosta eroamisesta, kun täällä televisiotuutin täydeltä tulee muisteluohjelmia vuodesta 1989 ja Saksan kohtalonhetkistä. Toinen mielenkiintoinen piirre omassa elämässäni tulee siitä, että seuraavana matkakohteenamme on Espanja, joka on hoitanut Katalonian toiveita itsenäisyyttä koskevasta kansanäänestyksestä kovin toisella tavalla kuin britit. Ja kolmas riemastuttava piire on ollut, että samaan aikaan olen lukemassa Mikko-Pekka Heikkisen hulvatonta Terveiset Kutturasta -kirjaa, jossa pohjoisen Suomen miesten pinna lopulta palaa Etelä-Suomen harjoittamaan jatkuvaan kasvukeskusajatteluun ja Pohjois-Suomi lähtee sotaan Etelä-Suomea vastaan.
Näen Skotlannin kansanäänestyksessä paljon hyvää. Tärkeä asia oli, että tämä pitkään esillä ollut asia tuli kansanäänestykseen. Toinen tärkeä asia mielestäni oli, että vaihtoehdot olivat selkeät. Olen itsekin pohdiskellut, että kansanäänestyksessä pitäisi olla riittävästi taustoitettu erilaisia vaihtoehtoja seuraamuksineen, mutta lopultahan kuitenkin vaihtoehdot on esitettävä selkeästi eli kyllä vai ei. Ja kolmas hyvä asia oli, että tulos oli selkeä ja kiistaton yli 10 prosentin marginaalilla - ja tätä selkeyttä tukee myös korkea äänestysprosentti. Siis hieno juttu, että äänestettiin ja vielä hienompi juttu, että tuloksesta ei jää pohdiskeltavaa. Jos Skotlannin itsenäisyys ja oma päätäntävalta myös kasvavat, niin hieno juttu sekin.
Lähes hupaisaa oli seurata erilaisia kommentaareja kansanäänestyksen tuloksen selvittyä. Muutaman pienen EU-maan - esimerkiksi Luxemburgin - ulkoministeri kiitteli tulosta ja korosti, että EU tarvitsee yhtenäisyyttä. Hienoa, että Glasgow'n esikaupungin kokoisen maan ministeri näin pitää huolta Euroopasta! Vakavasti puhuen Skotlannin itsenäistyminen olisi ollut hieman pitemmän kaavan vaativa järjestelykysymys, mutta aivan tehtävissä oleva puhde. Katsotaanpa Suomesta vaikka lahden eteläpuolelle Viroa, joka aivan tyhjästä rakensi toimivan valtion ja yhteiskunnan valuuttoineen, yhteiskunnallisine instituutioineen ja kansalaisille suunnatuilla palveluillaan - esimerkiksi Viroon nähden Skotlantihan olisi ravitermeillä ollut liikkeellä todelliselta etumatkalta. Tsekkoslovakia jakautui nätisti Tsekiksi ja Slovakiaksi, ja ihan toimivia valtioitahan nuokin tuntuvat olevan, kun ottaa huomioon, mistä tilanteesta nekin lähtivät itsenäistymään.
Mutta entä Katalonia, Katalonia? Espanjan keskushallinto tuntuu täysin kovakorvaiselta ajatukselle Katalonian itsenäisyyttä koskevassa kansanäänestyksessä. Tiukkalinjaisuus varmasti tulee vain kärjistymään tulevina kuukausina, koska tuntuu sille, että tässä asiassa on kaivauduttu syvälle juoksuhautoihin. Taustatekijöitä voi hahmottaa moniakin erilaisia, mutta varmasti yksi syy Espanjan hallituksen tiukkalinjaisuuteen on Katalonian tärkeä taloudellinen asema. Tietysti perustana on myös muiden alueiden - ennen kaikkea baskialueen - itsenäisyystoiveiden kurissapito. Mutta itsenäisyyttään kaipaavat tulisieluiset katalaanit eivät tule helposti asiassaan perääntymään.
Pohjoisen Suomen jatkuvasta näivettämisestä kyrsiintyneiden lappilaisten kuksa sitten lopullisesti kaatuu Mikko-Pekka Heikkisen julmanhilpeässä esikoisromaanissa "Terveiset Kutturasta". Kun maa on entistä selvemmin jakautunut rikkaaseen Etelään ja köyhään Pohjolaan - ja Helsinki on sulkenut rajansa pohjoisesta muuttavilta - on aika Pohjois-Suomen ryhtyä viimeiseen taistoon. Tämä kirja oli erinomaista luettavaa aikana, jolloin sekä Saksan yhdistymisen muistelu että Skotlannin kansanäänestys olivat täällä mediassa tapetilla - ja kannattaa lukea koti-Suomessakin!
Suuren suosikkini Sean Conneryn tatuointi "Scotland Forever" saa siis haalistua edelleen, kun hänen toivomaansa Skotlannin itsenäisyyttä ei tullutkaan. Tuli kuitenkin hieno demokraattinen prosessi moniulotteisine vaalikamppailuineen, korkeine äänestysprosentteineen ja kiistattomine tuloksineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti