Suomen Ekonomien – me monet muistamme sen SEFE:nä – kirjallisuuspalkinto myönnettiin tänä vuonna Aalto-yliopiston professori Sixten Korkmanille hänen kirjastaan ”Talous ja utopia” (Docendo 2014). Sanoisinpa, että erinomainen ja osuva valinta. En ole lukenut yhtä lukuun ottamatta muita finalisteja, mutta Korkmanin teos on mielestäni palkitsemisen arvoinen kirja.
Talous ja utopia –teos on kokeneen kirjoittajan laatima esitys, joka tavoittelee suuria eli pyrkii runsaassa 250 sivussaan antamaan luotettavan ja kattavan yleiskuvan talouspolitiikasta ja sen eri tekijöistä ja taustoista. Pohdinnan kohteina ovat markkinoiden toiminnan, talouspolitiikan mahdollisuuksien, talouspolitiikan eri oppien ja talouskasvun perusteiden käsittelyn ohella myös suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuuden pohdinta. Korkman osaa taustoittaa hyvin kertomansa – ja hänen tarinansa yhteiskuntapoliittinen ydin on, että suomalainen hyvinvointivaltio on toimiva konstrukti ja puolustamisen ja kehittämisen väärti saavutus. Vaikka tekijä kuvaakin erilaisia talouspoliittisia teorioita ja koulukuntia, pystyy hän samalla kohteliaan tuputtamatta selkeästi kertomaan omat opilliset ankkurinsa.
Korkmanin kirjasta on kuitenkaan turhaa etsiä sellaista pohdiskelua, joka ulottuisi markkinatalouden ulkopuolelle. Vaikka utopioita käsitellessään tekijä sivuaakin suunnitelmataloutta lyhyesti (ja lakonisesti sen epäonnistumista), koko teoksen sisältö on ns. länsimaisen markkinatalouden perustan avaamista lukijoille. Tämä on suomalaisten lukijoiden kannalta oikea valinta.
Kaunokirjallisuuden puolella selkeä (ja omakohtaisestikin todistettu) lähtökohta on, että hyvän novellin kirjoittaminen on vaikeampaa kuin hyvän romaanin, koska täytyy osata esittää vain olennainen. Sixten Korkmanin kirja ei ole novelli, mutta kattaa teemoillaan monen keskinkertaisen kirjan sisällön – ja onnistuu paketoimaan laajan sisällön yleistajuiseksi ja helppolukuiseksi kirjaksi. Kelpo duuni, professori Korkman!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti